Helposti nämä Kuninkuusravimatkat ynnäisi, mutta joka tapauksessa niitä on kertynyt lukuisia. Ehkä noin 20, ja aina on aurinko paistanut paitsi 2010 Oulussa. Siellä tihuutti kaksi päivää. Tosin ravikaverit muistavat senkin aurinkoisena. Niin, ja joka kerta paikalla on ollut satoi tai paistoi 50 000 katsojaa.
Nousin aamulla 8.53 Helsinkiin menevään junaan, vaikka säästösyistä olin varannut lipun vasta myöhemmin lähtevään junaan. Lyhytnäköisyyttä varmaankin joudun pulittamaan lisähinnan. Osaltaan tähän myös vaikuttaa Kainuun ravimiehen into osallistua tänään perjantaina Vermossa varsahuutokauppaan. Hän saapuu pääkaupunkiin 11.30. Oikeastaan se on hyvä aloitus Kuninkuusraveille tai Kunkkareille kuten termi kuuluu.
Vailla istumapaikkaa lähdön odottelu tuntuu jotenkin kuin olisi istahtanut väärään pöytään ja odottaa jonkun seurueesta huomauttavan, että kuka te? Niinpä yläkerran vaunuun nousee ruotsia puhuva nuorisoryhmä, joka ilmoittaa edessäni istuvalle paikan kuuluvan heille, ja niin käy myös minulle. Otan reppuni hyllyltä. Vaunun perällä on yhden istuttava paikka. Asetun siihen ja odottelen konduktööriä.
Seinäjoella alkoi torstaina Vauhtiajot-tapahtuma. Autoilla päristetään teollisuusalueella ja moottorin ärhennys kantautuu kauaksi. Illalla väelle esiintyvät maan johtavat artistit keskellä kaupunkia, ja kauaksi kuuluu sekin räime. Eilen yksi alkuillan esiintyjä oli J.Karjalainen.
Edellisenä viikonvaihteena kaupungissa juhli Solar Sound, jonka liepeillä hillui havaintojen mukaan, ei minun, runsaasti humalaisia nuoria. Kauheaa.
Tämän ja edellisen viikonlopun yhteinen tekijä rockin lisäksi on korkeuksiin kohoava nostoraana juhla-alueella. Sieltä rohkeimmat suorittavat benjihyppyjä. Kyseinen laji on jostain syystä säilyttänyt suosionsa vuosikausia. Taitavat Kunkkarit, Herättäjäjuhlat ja puoluekokoukset olla niitä ainoita kesäjuhlia, joissa ei noita uhmapäisiä hyppyjä tarjota. Hyvä niin, sillä joka kerta kun korkeuksista joku rojahtaa kumiköyden varaan, käy mielessäni, että kunpa köysi ei katkeaisi.
Matkan tässä vaiheessa konduktöörin, viehättän naisen, tarkistettua lippuni hän ilmoittaa, että hyväksyy sen. Ei siis mitään ekstramaksua. Onnitteli jopa siitä, että olin löytänyt istumapaikan.
Matka alkoi hyvin, kuten aina Kunkkareihin. Mitä nyt kerran vuonna 2015 Joensuuhun matkustin päivän vanhalla lipulla. Silloinkin konduktööri hyväksyi sen, vaikka olin valmis maksamaan uuden.
VR:llä on kunkkarihenkeä, ajaahan se rautahevoilla.
(714.)
- Lähetetty iPadista