En osannut aavistaa, kuinka koleasti juhannuksen aatonaattona pohjoistuuli saattaa puhaltaa. Sormia palelsi. Veri sentään toimitti lämpöä kinttuihin ja mitä vinhemmin poljin, sitä parempi: Muutaman kilometrin jälkeen riivin päälleni sinisen pitkähihaisen sadetakin. Se auttoi, ja matka alkoi sujua.
Rengonkylästä Pojanluoman kautta Luopaan. Matkalla oli lyhyt pätkä päällystämätöntä maantietä, jolla yritin varoa teräviä kivi. Päätin, että palaan toista kautta. Tuttavan luona Luovassa kävin ensimmäisen kerran helmikuun alussa ja muistelin, että löysin sillloin hänen tupansa vaivattomasti Riskuntieltä läheltä kolmostietä. Nyt en osannut sinne helposti ja ajelin Oppaanmäentietä pitkän matkaa – ja turhaan. Lopulta löysin oikean tien ja tuttavan pihamaalla kaivamassa jotakin tiheää pensasta siirtääkseen sen toisaalle. Hän manasi sen monimutkaista juuristoa, jota risteili sinne ja tänne.
”Kun juuresta saan otteen ja repäisen sitä, huomaan, että se porautuu syvälle maaperään. Ei näillä vuosilla enää tällaiseen saisi ryhtyä”, tuttava puuskutti ja sytytti tupakan. Siirryimme tupaan juomaan kahvit ja syömään kampaviinerit.
”No, näkyykö televisio nyt kunnolla?”, kysyn kun viimeksi näkyvyyden kanssa oli ongelmia. ”Alkoi heti näkyä, kun kaadoin tuosta metsästä perikunnan luvalla pari isoa kuusta”, kertoo tuttava. Lähden jatkamaan matkaa ja tuttava pensaan siirtämistä. Ehdotan, että hän pyytää paikalle pienoiskaivurin. Tuttava sanoo, että hän poksauttaa pensaan ilmaan dynamiitilla. Siinä samassa hän räjähtää ankaraan tupakkayskän kohtaukseen.
Pyöräilen kolmostietä kunnes vasemmalla viitassa lukee Luopajärvi, jonne suuntaan. Vauraan näköinen kylä ja minun on pakko silmäillä erityisen hienoa, isoa, sinistä taloa. Siitä vähän eteenpäin lukee erään liikerakennuksen julkisivussa Lautamäki Ky. Nimi on tuttu ja kotiin päästyäni päätän heti kun tapaan Heikin kysyä, onko kyse kotitalostasi?
Valtatie 19:llä juhannusliikenne alkaa olla vilkasta ja käydä hermostuttavaksi vaikka minulla on hyvin tilaa luiskallani. Kierrän kuitenkin Pojanluoman kautta rauhallisia teitä ja ajelen Rengonkylästä vanhaa Soukanjoentietä kotiin. Kylmyys unohtuu heti kun aurinko tulee hetkeksikään näkyviin tummien pilvien seasta.
Koska puhelimeni GPS ei taaskaan piirtänyt reittiä oikein, täytyy minun laskea kartasta ja saan matkan pituudeksi 84 km. Juhannusaattona lähden liikkeeseen, josta puhelimeni olen ostanut ja siellä tuo Sportstracker siihen ladattiin, vaatiakseni reitin piirtäjän kunnostamista. Liike on suljettu.
Pyöräilen Citymarkettiin, jossa puhelinoperaattorin liikkeen lattiaa imuroi edellisen päivän jäljiltä nuori mies, jolle esitän asiani. Hän ottaa puhelimeni, napauttaa sitä ttottuneesti päivittääkseen karttaohjelman, mutta se ei luonnistukaan. Niinpä hän sanoo, että gyroskooppi taitaa olla rikki. ”Mutta koska googlen kartta- ja reittiohjelma toimii, käytä sitä”, hän neuvoo. Kiitän ja lähden. Kirjoitan muistiin jollekin paperinpalalle sanan gyroskooppi.
Marketin kauppakäytävällä tapaan tuon mainitsemani Heikin ja tiedustelen saman tien tätä Luopajärven Lautamäki Ky:n yhteyttä. ”Se on serkun kauppa”, Heikki sanoo.
”Hyvää juhannusta”, toivottelemme ja lähdemme tahoillemme. Näin asioista tärkein tuli hoidettua.
***
Kylänraitti Luopajärvellä.
(704.)